Mielenterveys- ja päihdetyö

• Ammatillisen perustutkinnon perusteissa ammattitaitovaatimuksina lääkehoidon osalta todetaan, että opiskelija osaa:käsitellä, annostella ja antaa lääkkeitä oikein ja turvallisesti

• ohjata työryhmän tukemana asiakasta tai potilasta ja hänen läheisiään lääkkeiden käytössä, säilyttämisessä, hävittämisessä ja lääkemääräysten uusimisessa

• tarkkailla työryhmän tukemana lääkkeiden vaikutuksia ja yhteisvaikutuksia

• tehdä yhteistyötä potilaan tai asiakkaan kanssa tunnistaakseen yleisimpiä haittavaikutuksia ja sivuvaikutuksia, joista tiedottaa työryhmälle

Lisäksi lähihoitajalla tulee

• olla tietoa lääkehoidon eri tehtävissä sairauksista, lääkeaineryhmistä, lääkemuodoista, lääkkeenantotavoista ja lääkkeiden käytön erityispiirteistä mielenterveys- ja päihdetyössä

• olla tietoa lääkehoitoa ohjaavista säädöksistä

Kuva: Flickr/Run Jane Fox

Lääkehoito mielenterveys- ja päihdetyössä

Mielenterveys- ja päihdehoitotyössä moni potilas/asiakas selviää ilman psyykelääkkeitä hyvän hoitosuhteen tai erilaisten terapioiden avulla. Asianmukaisella lääkityksellä voidaan kuitenkin lievittää asiakkaan/potilaan oireita ja parantaa elämänlaatua. Mielenterveys- ja päihdetyössä lääkehoidon ei tule kuitenkaan olla ainoa hoitomuoto, vaan osa muuta hoitokokonaisuutta (hoitosuhdetyöskentely, terapiat).

Ammattilaisina, lääkehoidon oikeanlaisen toteuttamisen lisäksi, meidän tulee olla tietoisia lääkehoidon riskeistä. Lääkäri vastaa asiantuntijana aina lääkityksestä. Hoitajien tehtävänä on vastata lääkehoidon toteutuksesta, potilaan ja/tai hänen läheistensä ohjauksesta ja neuvonnasta. Lääkehoidon onnistumiseen vaikuttavat hoitoon sitoutumisen ja lääkkeen vasteen lisäksi niin psyykkiset, fyysiset kuin sosiaalisetkin tekijät. Lähihoitajan tuleekin työssään osata huomioida asiakkaan tilanne kokonaisvaltaisesti myös lääkehoidon toteutuksessa.

Keskeiset lääkeaineryhmät

Mielenterveys- ja päihdetyön lääkehoidossa keskeisiä lääkeaineryhmiä ovat masennuslääkkeet, antipsykootit, uni- ja nukahtamislääkkeet sekä tupakka-, alkoholi- ja huumevieroitusvalmisteet. Lisäksi huumeidenkäyttäjistä opiaattiriippuvaisille on tarjolla opiaattikorvaushoitoa, mikäli vieroitushoito ei ole onnistunut. Vieroitushoidolla tarkoitetaan alle kuukauden ja korvaushoidolla yli kuukauden kestävää lääkkeellistä hoitoa. Korvaushoidossa pitkän tähtäimen tavoitteena on päästä kokonaan opiaateista eroon.

Korvaushoidon toteuttaminen alkaa tarpeen arvioinnista joko yliopistollisessa sairaalassa, Järvenpään sosiaalisairaalassa tai muussa vastaavassa sairaanhoitopiirin osoittamassa hoitoyksikössä. Korvaushoitoon pääsyn kriteereinä ovat muun muassa epäonnistuminen vieroitushoidossa, motivaatio huumeettomasta elämästä sekä valmius sitoutua pitkäkestoiseen valvottuun lääkehoitoon.

Huumevieroitusvalmisteista Suomessa käytössä ovat klonidiini, buprenorfiini-naloksoni ja metadoni. Korvaushoidon onnistumisen kannalta kokonaisvaltaisen hoidon merkitys korostuu. Päihdehoitotyön yhtenä menetelmänä käytetään motivoivaa haastattelua (kts. kirja: Kohti muutosta – Motivointimenetelmiä päihde- ja käyttäytymisongelmiin), jonka tarkoituksena on aktiivisesti edistää muutoksen todennäköisyyden kasvua, kuten päihteetöntä elämää.