Alzheimerin tauti
Parantavaa hoitoa Alzheimerin tautiin ei ole olemassa, mutta oireita voidaan lievittää ja toimintakykyä pitää yllä lääkkeiden avulla. Lääkehoidolla voidaan myös lievittää käytösoireita.
Muistin toiminnalle tärkeät hermosolut käyttävät välittäjäaineenaan asetyylikoliinia ja Alzheimerin taudissa juuri nämä hermoverkot vaurioituvatkin ensimmäisenä. Suurin osa Alzheimer-lääkkeistä vaikuttaa lisäämällä asetyylikoliinin märää aivoissa ja estämällä sen nopeaa hajoamista. Näihin AKE-lääkkeiksi (antikoliiniesteraasit) kutsuttuihin lääkkeisiin kuuluvat donepetsiili (Aricept®, Yasnal®, Donepezil®), galantamiini (Reminyl®, Galantamin®) ja rivastigmiini (Exelon®, Nimvastid®, Rivastigmin®). AKE-lääkkeet saattavat aiheuttaa haittavaikutuksina ripulia tai pahoinvointia, levottomuutta ja sydämen harvalyöntisyyttä. Haitat saattavat korostua, mikäli samanaikaisesti on käytössä muita harvalyöntisyyttä aiheuttavia lääkkeitä (digoksiini, beetasalpaaja, kalsiumsalpaaja, amiodaroni). Antikolinergisiä lääkkeitä ei tulisi käyttää Alzheimer-potilailla, koska ne estävät asetyylikoliinin vaikutusta ja heikentävät AKE-lääkkeiden tehoa.
Alzheimerin tautiin liittyy aivosolujen nopeutunut kuolema, jonka seurauksena niistä vapautuu runsaasti glutamaattia. Liiallinen glutamaatin määrä aivoissa häiritsee oppimistapahtumaa ja voi edelleen kiihdyttää solukuolemaa. Memantiini (Ebixa®, Mentixa®, Nemdatine®, Memantine®) estää liiallista glutamaattivaikutusta sitoutumalla glutamaatin käyttämiin reseptoreihin (NMDA-reseptorit) ja estämällä glutamaatin sitoutumisen. Memantiinin haittoina voivat olla heitehuimaus tai harvemmin aistiharhat ja sekavuus. Haitat korostuvat, mikäli käytössä on muita NMDA-reseptoriin vaikuttavia lääkeaineita (esim. amantadiini ja dekstrometorfaani). Memantiini voi lisätä levodopan, dopaminergisten agonistien ja antikolinergien vaikutuksia.
Lääkehoito
Alzheimerin tauti on yleisin dementiaa aiheuttava sairaus. Kuten monissa muissa neurologisissa sairauksissa, myöskään Alzheimerin taudin syytä ei tunneta. Taudin edetessä aivoissa tapahtuu hermoratoja ja aivosoluja vaurioittavia muutoksia jotka vaikuttavat muistiin, ajatteluun ja käyttäytymiseen.Alzheimerin tauti alkaa yleensä ohimolohkojen sisäosista joissa sijaitsevat muistia ja puhetta Kuva: Yle
kontrolloivat alueet. Ensimmäisiä oireita ovatkin
usein unohtelu ja puhevaikeudet. Myöhemmin, vuosien myötä vaurioita muodostuu myös laajemmin aivokuorelle jolloin toimintakyky heikkenee merkittävästi ja päivittäisten asioiden hoitamiseen tarvitaan jatkuvaa apua. Useimmilla sairastuneilla on jossain vaiheessa myös psyykkisiä oireita ja käytösoireita (levottomuus, harhaisuus, ahdistuneisuus).
Lääkehoidon toteuttaminen
Lääkehoito tulee aloittaa heti, kun tauti on todettu. Taudin lievässä vaiheessa aloitettu hoito saattaa hidastaa oireiden ilmaantumista merkittävästi ja auttaa potilasta säilyttämään toimintakykynsä pidempään. Valittua lääkettä tulee käyttää säännöllisesti, hoidossa ei tulisi olla yli 6 viikon taukoja.
Toimintakykyä tulee mitata säännölisesti lääkärin vastaanotolla, jotta nähdään milloin hoito alkaa menettää tehoaan. Tilan heikentyessä lääkettä voidaan vaihtaa tai jos yhdellä lääkkeellä ei saada riittävää tehoa, kokeilla yhdistelmälääkitystä. Lääkitystä jatketaan niin kauan, kuin hoidosta on hyötyä. Lääkitys voidaan lopettaa aiemmin, mikäli esiintyy vaikeita haittavaikutuksia, lääkehoidon valvonta ei onnistu tai vastetta ei saavuteta. Mikäli tila pahenee lääkkeen lopettamisen jälkeen, lääkityksen aloittamista voidaan kokeilla uudelleen.
Käytösoireiden hoitoon voidaan käyttää esimerkiksi bentsodiatsepiineja, neurolepteja tai masennuslääkkeitä. Haittojen minimoimiseksi pyritään käyttämään vain yhtä lääkettä kerrallaan.
Lähteet:
Taam-Ukkonen ja Saano, 2010. Turvallisen lääkehoidon perusteet
Tekstin kirjoittaja(t):
Päivi Jänis, Saimaan ammattiopisto
Eija Mentula, Saimaan ammattiopisto
Meeri Puhakka, Lapin ammattiopisto/palvelualat