Mikrobilääkkeet

Bakteerilääkkeet

Bakteerilääkkeet voivat olla joko bakterisidisiä eli bakteereita tappavia tai bakteriostaattisia eli bakteerien lisääntymistä estäviä. Bakteriostaattisia lääkkeitä käytettäessä elimistön oma immuunipuolustus tuhoaa lepotilassa olevat bakteerit. Antibiootti voi lisäksi olla kapeakirjoinen (vaikuttaa vain harvoihin bakteereihin, vähemmän sivuvaikutuksia) tai laajakirjoinen (vaikuttaa useisiin eri bakteereihin). Antibiooteilla voidaan vaikuttaa bakteerin toiminnassa useisiin eri kohtiin.

Ihmissolut ovat eukaryoottisia eli aitotumallisia. Tumaa suojaa tumakalvo ja solun sisällä on erilaisia soluelimiä. Bakteerisolut puolestaan ovat prokaryoottisia eli alkeistumallisia ja rakenteeltaan paljon ihmissoluja yksinkertaisempia. Erilaisista solurakenteista johtuen bakteereille vaaralliset yhdisteet ovat yleensä ihmiselle joko täysin tai suhteellisen vaarattomia. Sienisolut ovat eukaryoottisia, mikä tekee sienilääkkeiden kehittämisestä huomattavasti vaikeampaa ja haittavaikutuksista todennäköisempiä. Viruslääkkeiden kehittäminen on kaikkein vaikeinta, koska virukset käyttävät elimistön omia soluja lisääntymiseensä.

Mikrobilääkkeistä käytetään yleisesti nimitystä antibiootti. Antibiootti-sana tarkoittaa elävän organismin muodostamaa ainetta, joka estää toisen elävän organismin kasvua (esim. homesienen tuottama penisilliini estää stafylokokkibakteerin kasvua). Näin synteettisesti valmistetut mikrobilääkkeet ja viruslääkkeet eivät tiukasti ottaen ole antibiootteja.

Mikrobilääkkeiden vaikutusmekanismit

Haittavaikutukset

Antibioottien yleisimmät haittavaikutukset ovat erilaisia ruuansulatuskanavan oireita kuten ripulia ja mahakipua. Ne johtuvat siitä, että antibiootit tappavat myös suoliston hyödyllisiä kolibakteereja ja horjuttavat siten suoliston bakteeritasapainoa. Näitä haittoja voi ehkäistä käyttämällä maitohappobakteerivalmisteita antibioottikuurin yhteydessä. Suolistobakteerien epätasapaino voi johtaa Clostridium difficile -bakteerin liikakasvuun ja rajuihin suolisto-oireisiin, jotka voivat olla huonokuntoisille potilaille vaarallisia. Myös antibioottikuurin jälkeen ilmaantuva emättimen hiivatulehdus johtuu hiivan liikakasvusta hyödyllisten bakteerien hävittyä limakalvolta.

Käyttäjä voi olla myös allerginen antibiootille. Tämä ilmenee yleensä punoittavana, pieninäppyläisenä, kutiavana ihottumana, jota tulee ympäri kehoa. Reaktio yleensä rauhoittuu parissa päivässä antibiootin käytön lopettamisen jälkeen, hoidoksi voi käyttää antihistamiinivalmisteita suun kautta ja mietoa kortisonvoidettia paikallisesti. Vakavin allerginen reaktio on anafylaksia, joka vaatii välitöntä hoitoa.

Edellisten lisäksi eri antibioottiryhmillä on muitakin niille ominaisia haittoja, jotka tulee tarkistaa pakkaussetelistä ennen käyttöä. Tarkista aina myös antibiootin annosteluohjeet parhaan tehon saavuttamiseksi.

Lue lisää:

Sienilääkkeet

Sienilääkkeitä on löytyy sekä paikallisvalmisteina että suun kautta otettavina. Lääkeaineryhmiä on useita. Paikallisissa sienitulehduksissa myös ihon muu hoito on tärkeää infektion paranemisen kannalta.

Resistenssin kehittyminen

Alkujaan antibiootille herkkä bakteeri voi ajan kuluessa tulla resistentiksi eli kehittää kyvyn suojautua antibioottia vastaan (esim. stafylokokki voi alkaa tuottaa penisillinaasia, joka hajottaa beetalaktaamiantibioottien rakenteen). Resistenssi voi syntyä bakteerissa spontaanin mutaation tuloksena, mutta valtaosa resistenteistä kannoista on syntynyt antioottien liiallisen ja epäasianmukaisen käytön seurauksena (antibiootteja virustulehduksiin, liian lyhyitä kuureja tai liian pieniä annostuksia, jolloin bakteeri "tottuu" antibioottiin).

Resistenssin kehityttyä tarvitaan yhä suurempia määriä lääkeainetta estämään bakteerin kasvua. Mitä enemmän ja useammille antibiooteille syntyy vastustuskykyisä kantoja, sitä vähemmän hoitovaihtoehtoja jää jäljelle ja sitä vakavampia infektioita voi syntyä. Sairaalaympäristössä, jossa on paljon tulehdussairauksia ja niihin käytetään paljon laajakirjoisia antibiootteja, on otolliset olosuhteet resistenttien kantojen syntymiselle. Näistä tunnetuimpia ovat metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus (MRSA) ja vankomysiinille resistentti enterorokokki (VRE). Resistentit bakteerit voivat siirtyä potilaasta toiseen hoitohenkilökunnan käsien välityksellä, joten hyvästä käsihygieniasta huolehtiminen on tärkeää. Koska uusien antibioottien kehittäminen on erittäin hidasta ja kallista on järkevää yrittää estää resistenttien kantojen syntymistä kaikin keinoin.

Antibioottikuuri tehoaa kun:

    • valitaan oikea antibiootti taudin aiheuttajabakteerin mukaan

    • annostus on riittävä ja annosväli sopiva

    • (antibiootin pitoisuus ei saa laskea niin alas, ettei se enää tehoa bakteereihin)

    • lääkeaine imeytyy suolistosta hyvin (samaan aikaan annettu ruoka tai muu lääke ei estä imeytymistä, epätäydellinen imeytyminen lisää myös haittavaikutuksia, esim. ripulia)

    • kuuri syödään loppuun, jotta kaikki bakteerit kuolisivat eikä resistenttejä kantoja syntyisi

Pääsääntöisesti käytetään vain yhtä antibioottia kerrallaan, koska antibiootit saattavat heikentää toistensa vaikutusta. Bakterisidinen ja bakteriostaattinen antibiootti voivat jopa kumota toistensa tehon (esim. tetrasykliini ja penisilliini). Poikkeuksina ovat sulfonamidin ja trimetopriimin ja joskus penisilliinin ja aminoglykosidin yteiskäyttö, näissä tehon kasvu on kiistatta osoitettu. Antibiottia voidaan annostella myös paikallisesti tulehduskohtaan (esim. Fucidin® emulsiovoide). Ennaltaehkäisevien eli profylaktisten antibioottikuurien käyttö on vähentynyt, niitä käytetään lähinnä toistuvien virtsatieinfetioiden estoon ja ennen suuria leikkauksia (lonkkaproteesi).

Huomaathan, että suun kautta otettavilla sienilääkkeillä on paljon yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden, mm. sydän- ja verisuonitautilääkkeiden , epilepsia-, diabetes- ja masennuslääkkeiden kanssa.

Viruslääkkeet

Useimmat viruksia tuhoavat aineet ovat haitallisia myös ihmiselle. Kaikki markkinoilla olevat viruslääkkeet ovatkin virostaattisia, eli estävät virusten lisääntymistä.

Viruslääkkeillä on paljon haittavaikutuksia, tavallisimpia ovat ruuansulatuskanavan oireet, päänsärky, ihottumat ja muutokset veri- ja maksa-arvoissa.

Oppimistehtäviä:

    • Pohdi, mitä asioita huomioit potilas-/asiakasohjauksessa mikrobilääkehoidon alkaessa, sen aikana ja jälkeen?

    • Laadi suunnitelma potilasohjauksesta

Tekstin kirjoittaja(t):

Raija Karjalainen, Ekami

Marja Virolainen, Ekami

Mervi Rikka, Ekami

Riitta Vuoksiala, Ekami