Kivun hoito
Kipu
Kipuaistimuksen on tarkoitus suojella elimistöä vahingoittumiselta. Esimerkiksi kovassa liikuntasuorituksessa ilmaantuva kipu kertoo rasituksen ylittävän kudosten kestävyyden ja pyrkii siten lopettamaan kipua aiheuttavan toiminnan. Kipu voi olla luonteeltaan lievää tai vaikeaa, hetkellistä tai jatkuvaa. Kivun voimakkuus on usein suhteessa kudosvaurion suuruuteen.
Äkillinen eli akuutti kipu on yleensä seurausta äkillisestä sairaudesta, vammasta tai leikkauksesta ja sen hoidossa onkin tärkeää löytää kivun syy ja pyrkiä poistamaan se. Kun kivun syy on selvitetty tai poistettu, lääkityksellä voidaan yleensä rauhoittaa kipuoire. Akuuttiin kipuun liittyy usein kudosvaurio, joka voi johtaa inflammaatioon eli tulehdukseen. Tulehduksen oireita ovat kivun lisäksi kuumotus, punotus ja turvotus. Inflammaatiota ei pidä sekoittaa infektioon, joka on bakteerin, viruksen tai sienen aiheuttama tulehdus ja vaatii joskus hoidokseen antibiootin. Inflammaatio on siis steriili tulehdus.
Video: Tunnista akuutti kipu
Jos kipu kestää kauemmin kuin kudoksen paraneminen normaalisti kestää, kivun katsotaan muuttuneen krooniseksi eli pitkäaikaiseksi. Krooninen kipu voidaan määritellä myös yli 6 kuukautta kestäneeksi kivuksi. Krooninen kipu jaetaan yleensä kolmeen luokkaan:
krooninen kudosvauriokipu
krooninen hermoperäinen kipu
krooninen idiopaattinen kipu eli pitkäaikainen kipu, jonka aiheuttaja ei ole selvillä
Kipu voidaan jakaa myös neljään erilaiseen ryhmään syntymekanisminsa mukaan: äkillinen kudosvaurioon liittyvä kipu (nosiseptiivinen kipu), hermovauriokipu (neuropaattinen kipu), kipu, jolle ei löydy elimellistä syytä (idiopaattinen kipu) ja psyykkisin mekanismein selittyvä kipu (psykogeeninen kipu).
Video: Tunnista krooninen kipu
Kivun mittaaminen
Kivun voimakkuuden asteikolliseen mittaamisen (VAS, kipukiila, kasvoasteikko) lisäksi kivun laatua voidaan arvioida sanallisesti. Kipua kuvaavia sanoja ovat esimerkiksi puristava, pistävä, jomottava, tykyttävä, viiltävä, aaltoileva jne. Myös potilasta tarkkailemalla (käytös, asento, toimintakyky, puhe, ilmeet, eleet iho) ja elintoimintoja mittaamalla (pulssi, hengitystiheys, verenpaine, kehon lämpö) saadaan lisätietoa.
Kuva: Kivunhoidon periaatteet (Duodecim). TNS = transkutaaninen hermostimulaatio, fysikaalinen
hoitomenetelmä, jossa hermorunkoja ärsytetään sähkövirralla iholle asetettujen elektrodien kautta
Erilaiset kipulääkkeet eli analgeetit
Kivun lääkehoito aloitetaan usein parasetamolilla, koska suositelluilla annoksilla sen haittavaikutukset ovat yleensä vähäisiä. Parasetamoli lievittää kipua ja alentaa kuumetta, mutta sen tulehdusta lievittävä vaikutus on heikompi kuin varsinaisilla tulehduskipulääkkeillä.
Parasetamolia suositellaan erityisesti raskaana oleville ja imettäville, lapsille, astmaatikoille (astmaan liittyy yliherkkyyttä tulehduskipulääkkeille ja kipulääkkeiden aiheuttamaa keuhkoputkien supistumista), maha-suolikanavan oireista kärsiville (tulehduskipulääkkeillä riski maha-suolikanavan verenvuotoihin) ja veren hyytymiseen vaikuttavia lääkkeitä käyttäville (parasetamoli pidentää kipulääkkeistä vähiten veren hyytymisaikaa).
Tulehduskipulääkkeet (anti-inflammatoriset lääkkeet)
Tulehduskipulääkkeet ovat eniten käytetty lääkeaineryhmä kivun ja kuumeen hoidossa. Tulehduskipulääkkeiden vaikutus perustuu niiden kykyyn estää kipua, kudoksen tulehdusreaktiota ja kuumetta aiheuttavien välittäjäaineiden (prostanoidien) syntyä kaikkialla elimistössä. Vaikutus kohdistuu lähinnä hermopäätteisiin. Tämän ryhmän lääkeaineista tunnetuimpia ovat varmasti ibuprofeeni (esim. Burana®, Ibumax®) ja asetyylisalisyylihappo (esim. Aspirin®, Disperin®), mutta erilaisia lääkeaineita ja kauppanimiä on kymmeniä sekä reseptivalmisteina että ilman lääkemääräystä.
Tulehduskipulääkkeet sopivat erilaisten särkyjen, migreenin, äkillisten tulehdusoireiden ja kuumeen hoitoon, tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja reumasairauksien hoitoon sekä kuukautis- ja vammakipuihin.
Trisyklisiä masennuslääkkeitä, SNRI-lääkkeitä (serotoniini- ja noradrenaliinijärjestelmiin vaikuttavat) ja epilepsialääkkeitä voidaan käyttää erityisesti hankalan neuropaattisen kivun hoitoon.
Opioidit (euforisoivat analgeetit)
Opioidit vaikuttavat keskushermoston kautta eli aivojen ja selkäytimen alueella oleviin kivunsäätelyjärjestelmän osiin. Opioidit lievittävät kipua tehokkaammin kuin tulehduskipulääkkeet ja sen takia niitä käytetään esimerkiksi suurten leikkausten ja vammojen, sydäninfarktin sekä syövän loppuvaiheiden aiheuttamaan kovaan kipuun. Hermovauriokivuissa opioidien teho on arvaamaton: joskus niistä on hyötyä, joskus taas ei.
Opioidit luokitellaan kolmeen ryhmään: mietoihin (kodeiini, dekstropropoksifeeni ja tramadoli), keskivahvoihin (buprenorfiini) ja vahvoihin (morfiini, hydromorfoni, oksikodoni, petidiini, fentanyyli ja metadoni).
Kipulääkkeiden tyypillisiä haittavaikutuksia
Parasetamoli on yleensä turvallisempi lääke kuin tulehduskipulääkkeet. Suurina annoksina tai runsaan alkoholinkäytön yhteydessä se voi kuitenkin aiheuttaa maksavaurioita.
Tulehduskipulääkkeet ärsyttävät usein mahaa koska ne vähentävät mahalaukun sisäpintaa suojaavien aineiden syntymistä. Pahimmillaan seurauksena on mahahaava. Riski on tavallista korkempi jos potilas tupakoi, kantaa helicobakteeria tai käyttää tiettyjä masennuslääkkeitä tai kortisonia.
Munuaisten toiminta voi heikentyä tulehduskipulääkityksen aikana etenkin iäkkäillä potilailla ja sydän- ja verisuonisairauksia sairastavilla. Tämä aiheuttaa munuaisten kautta vaikuttavien verenpainelääkkeiden tehon heikkenemistä ja sitä kautta verenpaineen nousua. Munuaisten vajaatoiminta voi aiheuttaa myös turvotusta.
Astmaatikoilla tulehduskipulääke saattaa laukaista astmakohtauksen. Veren hyytymistä estävien lääkkeiden teho voi lisääntyä tulehduskipulääkityksen aikana lisäten verenvuotoriskiä.
Päänsärkyä hoidetaan usein ja tehokkaasti tulehduskipulääkkeillä. Pitkä tulehduskipulääkkeen käyttö voi kuitenkin aiheuttaa ns. särkylääkepäänsäryn joka on tavallaan riippuvuutta lääkkeestä. Päänsärky palaa aina, kun särkylääkkeen käyttö lopetetaan. Tilanne on usein hankalasti hoidettavissa ja vaatii annosten asteittaista laskua.
Erilaisia tulehduskipulääkkeitä käytetään usein huomaamatta päällekkäin, jolloin haittavaikutusten riski kasvaa eikä teho merkittävästi lisäänny. Esimerkiksi monet flunssalääkkeet sisältävät tulehduskipulääkettä (Finrexin®, Coldrex®).
Opioideille tyypillisiä haittavaikutuksia ovat ummetus, pahoinvointi ja väsymys. Isoina annoksina käytettynä ne voivat aiheuttaa hengityslamaa. Opioidit aiheuttavat pitkäaikaiskäytössä toleranssia ja riippuvuutta (addiktiivinen kipulääke).
Testaa tietosi
Lisätietoa
Tekstin kirjoittaja(t):
Satu Heino, Raseko/Naantalin ammattiopisto
Marja Larkovuo, Loimaan ammatti- ja aikuisopisto
Jaana Luokkakallio, Sedu Aikuiskoulutus
Helena Peltola, Loimaan ammatti- ja aikuisopisto
Sanna Schmandt, Edupoli
Kivun vaikutukset elimistössä
Elimistöä suojaavaa ja informatiivista vaikutusta lukuunottamatta voimakkaan kivun vaikutukset elimistössä ovat pääosin negativisia. Kipu ja sen aiheuttamat reaktiot nostavat verenpainetta, supistavat verisuonia, lisäävät sydämen työmäärää ja voivat huonontaa hengityksen toimintaa. Huonokuntoiselle tai sairaalle ihmiselle kivun aiheuttamat muutokset voivat olla kohtalokkaita. Kipua tuleekin pyrkiä lievittämään mahdollisimman tehokkaasti.
Kivun pitkittyessä mukaan tulee usein uniongelmia, jotka voivat olla sekä nukahtamisvaikeuksia että heräilyä kesken unen. Epäselvyys kivun aiheuttajasta voi aiheuttaa masennusta ja ahdistusta. Yhdessä kaikki tekijät voivat verottaa potilaan voimavaroja, vaikeuttaa ja estää normaalia elämää ja tuottaa uupumusta.
Kivun lääkehoito
Kipua voidaan hoitaa sekä lääkkeillä että lääkkeettömien keinojen avulla. Lääkkeettömiä vaihtoehtoja voidaan käyttää myös lääkkeiden rinnalla.
Videoita:
Kuva: Kivun portaittainen hoito (Terveyskirjasto)
Porrastetun kivunhoidon tarkoituksena on taata potilaalle jatkuva, tasainen kivunlievitys. Kivun hoito aloitetaan yleensä alimmalta portaalta. Tulehduskipulääkkeiden lisäksi voidaan lääkärin ohjeella annostella mietoja, keskivahvoja tai vahvoja opioideja. Tukilääkkeitä voidaan käyttää lisäämään kipulääkkeiden tehoa tai lieventämään haittavaikutuksia.
Oppimistehtäviä:
1. 5 – vuotiaalle pojallesi Janille (20kg) nousee 39,5 asteen kuume. Lähdet hakemaan apteekista kuumetta alentavaa lääkettä. Sieltä löytyy erilaisia vaihtoehtoja, muun muassa:
Panadol 500 mg tabl. Panadol 24 mg/ml oraalisuspensio
Panadol Forte tabl. Panadol poretabl.
Para-Suppo 50 mg Pamol F 250 mg tabl.
Para-Suppo 100 mg Burana 40 mg/ml oraalisuspensio
Panadol peräpuikko 250 mg Burana 200 mg
Tutki Pharmaca Fennicasta eri vaihtoehtoja. Minkä vaihtoehdoista valitset eli minkä lääkkeen annat Janille? Miten annat valitsemasi lääkkeen? Mitkä vaihtoehdoista eivät sovi Janille ja miksi?
2. Selvitä Pharmaca Fennican avulla kivunhoidon portaiden jokaiselta portaalta vähintään yhden kipuun vaikuttavan lääkeaineen ominaisuudet.
a. Miten lääke vaikuttaa?
b. Miten lääkettä käytetään?
c. Säilytys?
d. Käyttötarkoitukset?
e. Yhteisvaikutukset?
f. Haittavaikutukset?
g. Rinnakkaisvalmisteet?