Sydän ja verisuonisairauksien lääkehoito
Verenpainetautia sairastavan lääkehoito
Verenpaineen hoito on tärkeää ja kannatavaa. Kohonneen verenpaineen ehkäisy ja hoito vähentävät mm. sydänkohtauksen, aivohalvauksen, dementian sekä sydämen ja munuaisten vajaatoiminnan kehittymisen riskiä.
Verenpainetta pyritään alentamaan ensisijaisesti elämäntapamuutosten kautta. Näitä ovat suolan käytön vähentäminen, kaliumin saannin lisääminen, laihduttaminen, liikunnan lisääminen, alkoholin käytön vähentäminen ja tupakoinnin lopettaminen.
Yleensä lääkehoito aloitetaan jos verenpaine on noin 160/100 mmHg.
Verenpainelääkkeiden vaikutus perustuu pääasiassa kolmeen seikkaan: ne poistavat elimistöstä suolaa ja nestettä, vähentävät tahdosta riippumattoman sympaattisen hermoston toimintaa ja laajentavat verisuonia. Nämä tekijät johtavat kiertävän verimäärän vähenemiseen, sydämen kuormituksen ja syketiheyden alenemiseen ja ääreisverenkierron vastuksen vähenemiseen. Näiden vaikutusten seurauksena verenpaine alenee.
Verenpaineen hoito aloitetaan pienellä lääkeannoksella. Jos ilmenee haittavaikutuksia, vaihdetaan tilalle toinen lääke. Jos valittu lääke ei ole riittävän tehokas, lisätään mukaan pieni annos toiseen ryhmään kuuluvaa lääkettä
Kahden verenpainelääkkeen yhdistelmä alentaa kohonnutta verenpainetta enemmän kuin yhden lääkkeen annoksen kaksinkertaistaminen
Useimmat potilaat tarvitsevat yhdistelmähoitoa tavoitteen saavuttamiseksi
Pienten annosten yhdistelmällä tavoitteet voidaan saavuttaa ilman merkittäviä haittavaikutuksia
Useimpia eri ryhmiin kuuluvia verenpainelääkkeitä voidaan yhdistää
Jos verenpaineen lähtötaso on huomattavasti kohonnut tai potilaalla on muita sairauksia tai merkittäviä riskitekijöitä (esim. diabetes, munuaissairaus, kohde-elinvaurioita), on syytä aloittaa suoraan yhdistelmällä tai siirtyä siihen nopeasti (kts. kuva alla)
Kohonneen verenpaineen hoito /Hannele Heikkinen-Hellsten
Kalsiumsalpaajien haitat johtuvat tavallisimmin liiallisesta verisuonten laajenemisesta, sydämen sykevoimakkuuden laskemisesta tai johtumishäiriöistä. Näitä oireita ovat liiallinen verenpaineen lasku, alaraajojen turvotus, sydämen vajaatoiminta, ummetus, päänsärky ja kasvojen punoitus. Kauppanimiä ovat mm. Verpamil®, Dilmin®, Norvasc®, Plendil®,Adalat® ja Zanidip®
Angiotensiinikonvertaasientsyymin estäjät (ACE:n estäjät)
ACE:n estäjien teho perustuu niiden verisuonia, etenkin valtimoita laajentavaan vaikutukseen. ACE:n estäjät sopivat hyvin diabeetikoille, munuaissairauden yhteydessä ja metabolista oireyhtymää sairastaville. Haittavaikutuksista merkittävin on kuiva yskä, joka tulee noin 10 - 20 % käyttäjistä. Yskä on tärkeää erottaa flunssa- ja tupakkayskästä, ettei lääkehaittaa hoideta turhaan muuna sairautena.
ACE:n estäjiä ovat esim. Renitec®, Linatil®, Cardace® ja Enalapril®
Angiotensiinireseptorin (ATR, tyyppi 1) salpaajat
Beetareseptorien aktivoituminen elimistössä lisää mm. sydämen lyöntitiheyttä ja -voimaa sekä laajentaa keuhkoputkia ja lihasten verisuonia. Beetasalpaajalääkityksellä voidaan estää näitä vaikutuksia ja siten alentaa verenpainetta. Koska beetareseptoreita on myös keuhkoissa, beetasalpaajia ei suositella astmaatikoille.
Beetasalpaajia ovat mm. Emconcor®, Orloc®, Selectol® ja Metohexal
Diureetit eli nesteenpoistolääkkeet lisäävät virtsan eritystä poistamalla elimistöstä natriumia ja sen mukana vettä. Ne saattavat aiheuttaa kaliumkatoa, mitä vältetään yhdistämällä kaliumia säästävä diureetti lääkitykseen. Diureetit saattavat kohottaa veren virtsahapon pitoisuutta. Tästä voi seurata virtsahapon kiteytyminen niveliin, mikä aiheuttaa kihtioireita. Diureeteilla voi olla vaikutusta myös verensokeritasoon, minkä takia niitä ei suositella diabeetikoille.
Diureetteja on markkinoilla mm. kauppanimillä Hydrex®, Furesis®, Spirix®, Diurex®ja Amitrid®.
Myös kalsiumkanavan salpaajien vaikutus perustuu niiden kykyyn laajentaa verisuonia. Osa tähän ryhmään kuuluvista lääkkeistä vaikuttaa lisäksi sydämen sykevoimaan ja hidastaa sydämen sähköisen ärsykkeen syntyä ja johtumista. Riittävinä annoksina kalsiuminsalpaajat estävät rasitusrintakipua.
Kuva: Käypä hoito
Antikoagulaatiohoito varfariinilla on terveydenhuollossa yleistä.Vuonna 2007 varfariinia käytti 75–84-vuotiaista 15 %, yli 85-vuotiaista 25 %.
Varfariini eli Marevan® on veren ohentamisessa tavallisimmin käytetty lääke. Marevan® tabletteja on kahta vahvuutta: Marevan 3 mg (sininen tabletti) ja Marevan Forte 5 mg (punainen tabletti). Annos säädetään yksilöllisesti, koska lääkkeen tarve vaihtelee eri ihmisillä ja eri tilanteissa. Lääke otetaan kerran päivässä, mieluiten samaan aikaan päivästä. Annos jaetaan mahdollisimman tasaisesti viikon eri päiville.
Hoidon vaikutusta seurataan verinäytteestä mitattavan INR-arvon avulla. Se kuvaa veren hyytymisaikaa: mitä suurempi arvo, sitä hitaammin veri hyytyy.
Antikoguluanttihoidon käsikirja (toim. Jaana Puhakka)
Oppimistehtäviä:
Nykyinen lääkitys:
Fosamax 10 mg 1 x 1
Norvasc 5 mg 1 x 1
Emconcor 5 mg ½ x 2
Primaspan 100 mg 1 x 1
Kalcipos –D 1 x 1
Furesis 40 mg 1 x 1
Betaserc 8 mg 1 x 3
Xalcom x 1
Äitini on nyt käytännöllisesti katsoen vankina pienessä kodissaan, kun ei huimauksen takia uskalla liikkua asunnosta mihinkään. Kotiavustajat käyvät kerran päivässä laittamassa silmätipat ja tuomassa päiväruuan. Muusta hänen pitää selviytyä rollaattoria apuna käyttäen. Keksisikö joku apua äidin tilanteeseen? Huimausta lukuun ottamatta äiti on suhteellisen hyvässä kunnossa ja selviytyisi mainiosti ilman ulkopuolista apua.
Lue ja kuuntele lisää (osalla sivuista linkkejä äänitiedostoihin)
Lähteet