Unilääkkeet

Unettomuus tarkoittaa toistuvaa vaikeutta nukahtaa, unen lyhyyttä tai unen huonoa laatua. Unettomuus aiheuttaa toimintakyvyn heikkenemistä valveilla ollessa.Unettomuus on yleinen ongelma, joka voidaan luokitella:

• • tilapäiseen unettomuuteen, joka kestää enintään kaksi viikkoa

  • lyhytkestoiseen unettomuuteen, joka kestää kahdesta viikosta kahteentoista viikkoa

  • pitkäkestoiseen unettomuuteen, joka kestää yli kolme kuukautta

Ihminen kärsii unettomuudesta, mikäli hänen on vaikea saada unta tai pysyä unessa vähintään kolmena yönä viikossa. Kun ihminen herää aamulla virkeänä ja kokee elämänlaatunsa hyväksi eikä tunne päivän aikana väsymystä, hän ei kärsi unettomuudesta. Pidempään jatkuneen unettomuuden syy on hyvä selvittää, sillä unettomuudesta seuraava väsymys suurentaa aina tapaturmariskiä. Unettomuus voi johtua myös lääkkeistä, kuten lääkkeiden sivuvaikutuksista tai unilääkkeiden pitkäaikaisesta käytöstä johtuvasta lääkeriippuvuudesta.

Unettomuuden diagnoosi perustuu ensisijaisesti huolelliseen taustalla olevien syiden ja laukaisevien tekijöiden etsiminen, nukkumispäiväkirjan pitämiseen ja potilaan tutkimukseen. Unettomuuden taustalla mahdollisesti olevat sairaudet tulee hoitaa asianmukaisesti.

Kuva: Flickr/Alyssa L. Miller

Unilääkkeet

Unettomuuden lääkehoidossa voidaan käyttää erilaisten lääkeaineryhmien lääkkeitä. Unilääkkeitä pitäisi käyttää vain tilapäisesti ja vain todelliseen tarpeeseen, kun luonnollinen uni on jäänyt pois. Mikäli käyttö on säännöllistä, niitä tulisi käyttää enintään kuukauden ajan.

Bentsodiatsepiinien tavoin vaikuttavat lyhytvaikutteiset unilääkkeet

tsaleploni (Sonata®), tsolpideemi (Somnor®) ja tsopikloni (Imovane®)

Lyhytvaikutteisia lääkkeitä käytetään yleensä terveiden aikuisten unettomuuden hoitoon. Ne eivät muuta unen rakennetta niin paljon kuin bentsodiatsepiinit. Lääkkeillä on kuitenkin erilaisia haittavaikutuksia ja niistä aiheutuu merkittävä riippuvuusriski. Lisäksi niillä on yhteisvaikutuksia monien lääkkeiden kanssa, koska ne metaboloituvat maksassa CYP-entsyymien avulla. Tsaleplonia pitäisi käyttää satunnaisesti, sillä pitkäaikaisessa käytössä sen teho heikkenee. Tsolpideemin poistuminen elimistöstä varsinkin ikääntyneillä hidastuu. Tsopiklonin psykomotoriset haitat voivat jatkua jopa yli puoli vuorokautta lääkkeen ottamisen jälkeen.

Bentsodiatsepiinit

Bentsodiatsepiinit lievittävät tuskaisuutta ja ahdistuneisuutta. Niillä on myös rauhoittava ja unettava vaikutus. Bentsodiatsepiineja käytetään myös erilaisten toimenpiteiden esilääkkeenä ja epileptisten kouritusten hoidossa, koska ne relaksoivat lihaksia ja estävät kouristuksia. Bentsodiatsepiinit vaikuttavat unen rakenteeseen vähentämällä REM-unta ja tästä syystä heikentävät muistia. Ne aiheuttavat myös riippuvuutta jopa sellaisessa käytössä, joka kestää muutaman perättäisen illan. Säännöllisessä käytössä lääkkeen teho heikkenee ja haitat lisääntyvät.

a) pitkävaikutteiset bentsodiatsepiinit

diatsepaami (Diapam®, Stesolid®) ja nitratsepaami (Insomin®)

Pitkävaikutteisia unilääkkeitä ei suositella iäkkäille henkilöille, sillä ne kumuloituvat herkästi elimistöön.

b) keskipitkävaikutteiset bentsodiatsepiinit

tematsepaami (Tenox®) ja oksatsepaami (Opamox®)

Keskipitkävaikutteiset unilääkkeet sopivat hyvin potilaille, joilla on yöllisiä heräilyjä.

c) lyhytvaikutteiset bentsodiatsepiinit

midatsolaami (Dormicum®) ja triatsolaami (Halcion®)

Lyhytvaikutteisia unilääkkeitä käytetään lähinnä tilapäisten nukahtamisvaikeuksien hoitoon. Ne vaikuttavat nopeasti, mutta ne aiheuttavat usein muistamattomuutta ja sekavuutta. Niiden käyttö tulisikin rajoittaa sairaaloihin.

Aikabiologiset unilääkkeet

melatoniini (Circadin®) ja agomelatiini (Valdoxan®)

Aikabiologiset unilääkkeet sopivat lievän unettomuuden hoitoon varsinkin ikääntyneille. Ne eivät riko unen rakennetta eivätkä näin heikennä muistia kuten bentsodiatsepiinit. Ne eivät myöskään aiheuta riippuvuutta.

Lääkkeiden teho perustuu melatoniinin vaikutukseen uni-valverytmin säätelyssä. Melatoniini auttava lähinnä vuorokausirytmin häiriintymisestä johtuvan unettomuuden hoitoon. Melatoniinin haittavaikutuksena on väsymys, huimaus ja päänsärky. Agomelatiini helpottaa myös unettomuutta, mutta se on tarkoitettu myös ahdistuneisuuden ja masennuksen hoitoon. Agomelatiini ei sovellu dementiaa sairastaville. Sen haittavaikutuksia ovat huimaus, nuha ja kurkkukipu.

Masennus- ja depressiolääkkeet

amitriptyliini (Klortriptyl®), Limbitrol®, Triptyl®), doksepiini (Doxal®), trimipramiini (Surmontil®), mirtatsapiini (Remeron®), tratsodoni (Azona®)

Masennus- ja depressiolääkkeitä voidaan käyttää joissakin tilanteissa pitkittyneen unettomuuden hoitoon. Esimerkiksi tiloissa, joissa potilaalla on unettomuuden lisäksi kipuja, masennuslääkkeet kohottavat kipukynnystä väsyttävän vaikutuksensa lisäksi.

Väsyttävät antipsykootit

ketiapiini (Ketipinor®)

Väsyttäviä neurolepteja eli antipsykootteja voidaan käyttää unettomuuden hoitoon pieninä annoksina. Haittavaikutuksina ovat mm. hypotonia, takykardia ja nenätulehdukset.

Antihistamiinit

hydroksitsiini (Atarax®)

Joillakin vanhoilla antihistamiineilla on väsyttävä vaikutus ja ne voivat helpottaa nukahtamista. Haittoina ovat kouristukset, dementia ja rytmihäiriöt. Niitä ei suositella iäkkäille henkilöille haittojensa vuoksi.

Iäkkäiden unettomuuden hoito

Kehon fysiologiset muutokset ja sairaudet, kuten muistisairaudet lisäävät

ikäihmisten unettomuutta. Unen määrän väheneminen ja yölliset heräämiset kuuluvat luonnollisiin muutoksiin. Erilaisten sairauksien lisääntymisen ja niiden lääkehoidon vaikutuksista voi myös seurata unettomuutta.

Iäkkäiden henkilöiden unettomuuden hoitoon sopivat keskipitkävaikutteinen bentsodiatsepiini, tematsepaami. Sen pitoisuus verenkierrossa vähenee puoleen noin kahdeksassa tunnissa, eikä sillä ole aktiivisia metaboliitteja. Bentsodiatsepiinien tavoin vaikuttavia lyhytvaikutteisia unilääkkeitä voidaan myös käyttää, mutta annoksen pitää olla keski-ikäisten annosta pienempi. Pitkä- tai lyhytvaikutteisia bentsodiatsepiineja ei pidä käyttää.

Mikäli potilaalla on keskivaikea tai vaikea masennus, voidaan käyttää sedatoivia masennuslääkkeitä. Näistä mirtatsapiini (Remeron®), tratsodoni (Azona®) ja mianseriini (Tolvon®) esimerkkeinä.

Psykoosilääkkeiden käyttö rajoitetaan vain psykoottisten tai aggressiivisten dementiapotilaiden unettomuuden hoitoon erittäin pienillä annoksilla.