Lasten ja nuorten rokottaminen
Rokotukset antavat tartuntatauteja vastaan vastustuskyvyn, immuniteetin, joka kestää yleensä pitkään, usein koko loppuelämän. Rokotettaessa elimistöön annetaan tautia aiheuttavaa mikrobia tai sen osaa, jolloin elimistö muodostaa vasta-aineita tai muistisoluja juuri kyseistä taudinaiheuttajaa vastaan. Seuraavan kerran taudinaiheuttajan kohdatessaan hankittu immuniteetti aktivoituu ja elimistö kykenee torjumaan uhkaavan taudin.
Lasten ja nuorten rokotusohjelma
Kuva: Flickr, Helle V Fisher
Vaikka rokotteet useimmiten pistetään neulalla, muitakin mahdollisuuksia rokotteen antamiseen on. Termi "rokotus" ei siis tarkoita pistämistä vaikka usein niin ajatellaankin. Osa rokotteista voidaan antaa suun kautta liuoksina tai kapseleina, myös limakalvolle suihkeena annettavia rokotteita on käytössä. Tulevaisuudessa rokote saattaa olla vaikkapa banaanissa.
Rokotteiden koostumus
Rokotteet ovat lääkevalmisteita ja ne sisältää vaikuttavan aineen eli immunogeenin lisäksi joukon apuaineita. Apuaineet ovat välttämättömiä rokotteiden sopivan koostumuksen, hyvän tehon, helpon käytön ja pitkän säilyvyyden takaamiseksi. Apuaineina käytetään mm.
vettä
tehosteaineita eli adjuvantteja
säilytysaineita
muita apuaineita, esim. emulgaattoreita
Lisäksi rokotteissa saattaa olla jäämiä tuotantoprosessista, kuten kananmunan proteiineja tai antibiootteja.
Tarkemmat tiedot eri rokotteista löytyvät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rokotus-sivuilta. Sieltä löytyvät myös rokottajan muistisäännöt eli rokottaminen pähkinänkuoressa
Pistospaikat
Suositeltavat pistoskohdat vaihtelevat ikäryhmittäin. Imeväisillä rokotteet annetaan yleensä reiden etu-yläosaan. Leikki-ikäisillä pistospaikat ovat hartialihas tai reiden etu-yläosa. Pistettävät rokotteet annetaan joko lihaksensisäisesti (i.m.), ihon alle (s.c.) tai ihon sisään (i.d.). Tarkista oikea pistotapa rokotteen pakkausselosteesta.
Rokottaminen
Rokotteita saa antaa lääkäri tai asianmukaisen koulutuksen saanut terveydenhuollon ammattihenkilö (esim. terveydenhoitaja, kätilö tai sairaanhoitaja) lääkärin valvonnassa. Valvonnalla (Tartuntatautiasetus,31.12.2003/1383 § 9) tarkoitetaan, että lääkärin tulee varmistua rokottajan ammattitaidosta ja huolehtia, että rokottajan käytössä on asianmukainen välineistö sekä rokottamiseen että mahdollisten komplikaatioiden hoitoon. Lääkärin ei kuitenkaan tarvitse olla fyysisesti läsnä rokotustapahtumassa.
Rokotettavalle tulee kertoa sekä rokotteiden hyödyistä että haitoista ja siitä, että rokotteen ottaminen on aina vapaaehtoista. Myös rokottamisen tai rokottamatta jättämisen vaikutuksista sekä yksilöön itseensä että yhteisöön on hyvä keskustella. Lisäksi rokotteen ottajan tulee tietää elimistön yleisimmät reaktiot rokotukseen, mahdollisten oireiden alkamisajankohta, kesto ja hoito.
Rokotteet säilytetään yleisesti jääkaapissa (+2-8ºC) valolta suojattuina. Väärä säilytys tai jäätyminen heikentävät rokotteen tehoa jolloin haluttu immuniteetti voi jäädä syntymättä.
Kaikki rokotteet vaativat toistaiseksi lääkärin kirjoittaman reseptin. Fimea on esittänyt syksyllä 2013 kansalliselle rokotusasiantuntijaryhmälle kausi-influenssarokotteiden siirtämistä itsehoitoon, jolloin rokotteen voisi ostaa suoraan ja myös pistättää apteekissa.