Neurologiset sairaudet
Lähde: HUS
Yleisiä neurologisia sairauksia ovat migreeni, epilepsia, MS-tauti, Parkinsonin tauti ja Alzheimerin tauti. Myös sydän- ja verisuonitautien ryhmään kuuluvat aivoinfarkti ja aivoverenkiertohäiriö aiheuttavat usein pysyviä ja toimintakykyä haittaavia neurologisia oireita.
Neurologisiin sairauksiin kuuluvat hermoston eli aivojen, selkäytimen ja ääreishermojen sairaudet sekä lihassairaudet. Tavallisia neurologisia oireita ovat päänsärky, lihasheikkous, kömpelyys, huimaus, vapina ja tunnottomuus. Neurologiset sairaudet voivat aiheuttaa myös havaintokyvyn, loogisen ajattelun, puheen tuottamisen tai ymmärtämisen sekä asioiden tunnistamisen ja muistin häiriöitä. Myös kohtaukselliset oireet, kuten tietyt näköhäiriöt ja tajuttomuus-kouristuskohtaukset, kuuluvat neurologisten oireiden kirjoon.
Parkinsonin taudin lääkehoito
Parkinsonin tauti on hitaasti etenevä neurologinen sairaus, joka saa alkunsa, kun liikkeiden, asennon ja tasapainon säätelyyn osallistuvat hermosolut aivoissa alkavat hiljalleen tuhoutua. Syytä taudin puhkeamiseen ei tiedetä, eikä siihen ole olemassa parantavaa hoitoa. Minkään lääkkeen ei myöskään ole osoitettu hidastavan taudin etenemistä. Olemassa on kuitenkin hoitoja, joilla taudin oireita pystytään hillitsemään melko tehokkaasti. Näiden lääkkeiden vaikutus perustuu joko aivojen dopamiinitoiminnan lisäämiseen (kyseiset hermosolut käyttävät dopamiinia välittäjäaineenaan) tai kolinergisen toiminnan hillitsemiseen (kolinerginen stimulaatio voi aiheuttaa mm. rauhattomuutta, sekavuutta ja vapinaa).
Lääkehoito aloitetaan, kun oireet (lepovapina, lihasjäykkyys ja liikkeiden hitaus) alkavat haitata päivittäistä elämää. Tavoitteena on hillitä oireita niin, että toimintakyky säilyisi mahdolisimman hyvänä.
Epilepsian lääkehoitoEpilepsiakohtaus on aivojen sähköisen toiminnan ohimenevä häiriö. Kuka tahansa voi saada yksittäisen epileptisen kohtauksen esimerkiksi runsaan valvomisen, stressin, alkoholin tai joidenkin lääkeaineiden käytön seurauksena. Epilepsia vaatii hoitoa silloin, jos kohtauksia tulee toistuvasti, ilman erityisiä ulkoisia ärsykkeitä.
Kuva: Aamulehti
Epilepsian lääkehoidon tavoitteina ovat
kohtauksettomuus tai mahdollisimman vähän kohtauksia
haittavaikutusten minimoiminen
kognitiivisten haittojen estäminen
täysipainoinen elämä sairaudesta huolimatta
Lääkkeen valinta
Lääkettä valitessa kiinitetään huomiota siihen, ovatko kohtaukset paikallisalkuisia (lähinnä toisella aivopuoliskolla esiintyviä) vai yleistyviä (koko aivoissa esintyviä). Lääkehoito aloitetaan yleensä yhdellä lääkkeellä, pienimmällä tehokkaalla annoksella. Jos ensimmäinen lääke ei tehoa, yleensä kokeillaan toista yksittäistä lääkettä. Mikäli ei löydetä yhtä sopivaa lääkettä, joka pitäisi kohtaukset poissa, voidaan kokeilla yhdistelmälääkitystä.
Levodopa, joka muuttuu elimistössä dopamiiniksi, on Parkinsonin taudin kulmakiviä. Sen aloittamista pyritään kuitenkin lykkäämään mahdollisimman pitkään, koska levodopa menettää tehoaan pitkässä käytössä. Lisäksi se aiheuttaa sivuvaikutuksena tahattomia liikkeitä, pahoinvointia, sydämen rytmihäiriöitä, ummetusta ja ruokahaluttomuutta.
Edellisten lisäksi Parkinsonin taudin hoitoon voidaan käyttää antokolinergejä tai amantadiinia, mutta niiden käyttö on nykyään vähäistä.
Video Parkinsonin taudin lääkehoidosta (Parkinsoninfo, Youtube), klikkaa kuvaa:
Haittavaikutukset
Epilepsialääkkeillä on paljon haitta- ja yhteisvaikutuksia. Yleisimpiä haittoja ovat väsymys, huimaus, tasapainohäiriöt. Vakavia haittoja ovat mm. luuydinvauriot ja psyykkiset häiriöt. Yhteisvaikutuksia on mm. ehkäisyvalmisteiden, antikoagulanttien, solunsalpaajien, masennuslääkkeiden ja antipsykoottien kanssa. Tarkempia tietoja epilepsian lääkehoidosta ja käytetyistä lääkeaineista löydät Käypä hoito -suosituksesta.
Hoitajan rooli lääkehoidon ohjauksessa
Epilepsian hoitosuunnitelma tulisi tehdä aina yhdessä potilaan kanssa ja varmistua, että hän saa riittävästi tietoa sekä sairaudesta että hoitovaihtoehdoista. Lääkehoidon tulisi olla mahdollisimman yksinkertaista ja sopia hoidettavan päivärutiineihin. Hoitaja voi helpottaa hoitoon sitoutumista motivoimalla, keskustelemalla ja antamalla tietoa sairaudesta. Lisäksi hoitaja voi auttaa hoidon tehon seurannassa: kohtausten tarkkailussa ja kirjaamisessa ja laboratoriokokeista ja lääkeainepitoisuuksien seurannasta huolehtimalla (fenytoiini, karbamatsepiini ja valproiinihappo).
Lähteet:
Taam-Ukkonen ja Saano, 2010. Turvallisen lääkehoidon perusteet
Lääkkeen ottaminen
Lääkkeenotto tulee ajoittaa niin, että lääkeainepitoisuudet pysyisivät mahdollisimman tasaisina eikä ns. tilanvaihteluita (lääkkeen vaikutus loppuu ennen seuraavaa annosta, fluktuaatio) esiintyisi. Myös oikean lääkemuodon valinta on tärkeää. Usein Parkinsonoireet ovat pahimmillaan aamulla, jolloin iltalääkkeen otosta on jo aikaa. Tavallinen tabletti imeytyy nopeasti ja helpottaa oireita aamulla, illalla puolestaan kannattaa valita depotvalmiste, jotta vaikutus kestäisi yön yli.
Levodopaa käytettäessä valkuaisainerajoitteinen ruokavalio ja lääkkeenoton ajoittaminen noin 45 minuuttia ennen ruokailua tai noin tunti ruokailun jälkeen voi parantaa imeytymistä. Lääke saattaa aiheuttaa käyttäjälleen mm. huimausta lääkkeenoton jälkeen.
Lähteet:
Taam-Ukkonen ja Saano, 2010. Turvallisen lääkehoidon perusteet
Neurologiset sairaudet osion jatkuu seuraavalla sivulla:
Tekstin kirjoittaja(t):
Päivi Jänis, Saimaan ammattiopisto
Eija Mentula, Saimaan ammattiopisto