6. T-lokus - Ticking, pilkutus

Valkokirjavilla espanjanvesikoirilla on melkeinpä aina jonkinasteisesti tummia pilkkuja turkinsa valkoisissa osissa. Tätä kutsutaan pilkutukseksi tai englannin-kielisen termin mukaan tickingiksi. Pilkkuja ei vielä vastasyntyneellä pennulla näy, ne ilmestyvät muutaman viikon kuluessa, ja voivat edelleen lisääntyä koiran vanhetessa. Valkoisiin merkkeihin kuuluu aina, erillään T-lokuksen alleeleista, myös tummat täplät ihossa. Näiden täplien kohdalla pigmenttiä tuottavia melanosyyttejä on ihon värjäävässä kerroksessa, mutta ei karvaa värjäävissä soluissa. Iho on harmaa tai ruskea ja karva valkoista. Niillä alueilla, joilla ei pilkutusta ole, on iho vaaleanpunainen. Ihossa olevien täplien määrä voi vaihdella. Tällaiset ihon pilkut näkyvät valkokirjavilla perroilla, jos karva on ajeltu aivan lyhyeksi. Ohutturkkisemmilla roduilla, kuten vinttikoirilla tai trimmatuilla terriereillä, niitä voi näkyä esimerkiksi jalkojen sisäsivuilla ja vatsassa, joissa karva on ohutta. Tässä kahdessa kuvassa on musta perro, jonka valkoiset merkit ovat melko puhtaan valkoiset. Kuitenkin lyhyeen karvaan ajeltuna valkoisen merkin kohdalla näkyy ihossa tummia, melko suuriakin pyöreitä täpliä (vasen kuva). Vain siellä täällä näiden täplien välissä näkyy vaaleanpunaista ihoa. Karva on kuitenkin enimmäkseen valkoista. Tältä näyttää siis ihon pilkutus, joka ei yllä karvaan asti.  Kuvat Anna-Kaisa Suhonen. Jos koiran karvassa on tummia pilkkuja, on sillä aina myös ihossa tummaa pigmenttiä. Pilkutus keskittyy usein silmien, kuonon ja tassujen ympärille. Valkokirjavilla kanakoirilla usein toivotaan voimakasta pilkutusta, koska mustat anturat ja kynnet kestävät paremmin kuin vaaleanpunaiset, eivätkä musta kirsu ja silmänympärykset pala auringossa, toisin kuin vaaleanpunaisiksi jääneet, ilman eumelaniinin auringonsuojaa olevat ihoalueet.

Jos jalostuksessa on suuri merkitys näyttelyillä, saatetaan joillakin roduilla pitää kauniimpana ja näyttävämpänä puhtaan valkoisia merkkejä. Jos tässä pilkutuksen karsimisessa ja valkoisten merkkien suosimisessa mennään äärimmäisyyksiin, on vaarana että koirien kirsun ja silmänympärysten iho jää vajaasti pigmentöityneeksi.Kuvat Anna Kokko

Perroilla pilkutusaste vaihtelee suuresti. Alla kaksi sisarusta lyhyessä turkissa. Oikean puoleinen koira on selvästi voimakkaammin pilkuttunut. Lyhyessä karvassa täplät erottuvat toisistaan selvästi, pitkässä turkissa voimakkaasti pilkuttunut karva tekee usein harmaan vaikutelman.


Sanna Kittamaa

Syntymän jälkeen valkoisten merkkien alueelle ilmestyvä pigmentti on pilkutusta.

Hanna Lind


Voimakasta pilkutusta lagotolla. Päässä on yhtenäinen tumma läiskä, muut täplät ovat pilkkuja.

Anna Kokko

Tässä kuvassa näkyy karkeakarvaisen, soopelin kromföhrländerin jaloissa tummia täpliä ihossa.

Anna Kokko

Pilkutuksen erikoisuuksia on esimerkiksi cockerspanielien roan-väritys ja australiankarjakoirien "sininen" tai punainen väri, joka on laajasti valkokirjava ja voimakkaasti pilkuttunut musta, tanpoint tai soopeli. Karjakoirien pilkutusta sanotaan päistärkarvaksi, siinä ei välttämättä erotu yksittäisiä pilkkuja vaan karvapeitteessä on melko tasaisesti tummia ja valkoisia karvoja sekaisin. Linkki -> Suomen Australiankarjakoirat ry:n kuvagalleriaan.

Anna Rimppi

Dalmatialaisten erikoinen pilkutus on vielä yhdenlainen pilkutuksen erityistyyppi, rodun oma erityispiirre, eikä tätä pilkutustyyppiä esiinny missään muussa rodussa eikä dalmatialaisristeytyksissä.  Dalmatialaisen täplät ovat suuret, selvärajaiset eikä niiden sisällä ole valkoisia karvoja. Rotua vaivaa värinsä johdosta kuurous (johtuen valkokirjavuudesta) ja virtsahapon epänormaali aineenvaihdunta, joka altistaa virtsakiville. Virtsahapon tavallista suuremman erityksen aiheuttaa sama resessiivinen geeni kuin dalmatialaisen pilkkujen muodon. Ongelmaa on ryhdytty korjaamaan Yhdysvalloissa tekemällä pointteri-risteytys -> LUA-dalmatialaiset. Pointterilta on saatu kantaan dominantti, normaalisti toimiva virtsahapon aineenvaihdunnan geeni. Samalla kuitenkin ovat dalmatialaisen täplät muuttuneet. Näitä roturisteytyksestä polveutuvia dalmatialaisia ei ole vielä saatu rekisteröityä FCI:n rekistereihin.

Tässä kuvassa vasemmalla beige eli ee-keltainen, mustanenäinen (joskin kirsun väri on vaalentunut)

perro ja ruskea, valkokirjava dalmatialainen. Valkokirjavan koiran karvat ovat todella valkoiset kuin lumi,

ee-keltaisen perron karvoissa taas on selvä kellertävä sävy.

Anna Rimppi