Valkoinen vai valkoinen?

Joskus väri voi olla vaikea tunnistaa

Perroilla on oikeastaan neljänlaisia valkoisilta näyttäviä koiria. Yleisin on sivulla 4. esitelty ee-keltainen (-> E-lokus). Toinen, harvinaisempi ryhmä on todella valkoiset valkokirjavat koirat (-> S-lokus).  Kolmas, myös melko harvalukuinen ryhmä on voimakkaasti vaalenneet ruskeat koirat (-> G-lokus). Neljäs ryhmä on harvinainen, eli hyvin vaaleat ja iän myötä vielä edelleen vaalenneet soopelit (-> A-lokus). Vielä yksi teoreettinen valkoisten ryhmä olisi albiinot, mutta se on erittäin harvinainen väritys. Siihen en käytä enempää aikaa, muuten kuin mainitsen vain, että ee-keltaisista koirista ei saa jalostettua albiinoa valitsemalla jalostukseen yhä vaaleampia koiria.

Mutta mistä siis tietää, mihin ryhmään valkoiselta näyttävä koira kuuluu? Aikuisen koiran osalta se voi olla suorastaan mahdotonta ilman taustatietoja ja pentukuvia. Tästä voinee päätellä, että soopeli espanjanvesikoira käy esimerkiksi näyttelyissä yleensä ihan hyvin beigestä tai vaalentuneesta ruskeasta. Rotumääritelmässä lukee, että kaksivärisellä saa olla toisena värinä vain valkoinen. Tällä tarkoitetaan ehkä sitä, että kaikki ruskeaa, mustaa ja valkoista"epämääräisemmät" väritykset on kiellettyjä, mutta kuitenkin jokainen "ihan tavallisesti" harmaantunut, ruskea espanjanvesikoira on monenkirjava turkkinsa ruskean ja harmaan eri sävyissä, ja silti näyttelyissä hyväksytty. Soopeli voi näyttää vähän erikoiselta joihinkin ruskeisiin verrattuna, mutta niin näyttää moni yksivärisenä syntynyt harmaantuessaan muutenkin. Moni harmaantuva koira voi näyttää myös tanmerkkiseltä, ja oikeasti tan-merkkiset taas voivat olla vanhemmiten mahdoton erottaa harmaantuneista.

Kuitenkin minusta on hauska tietää, minkä takia joku koira näyttää siltä kuin näyttää. Soopelit ja tan-merkkiset ovat rodussamme melko harvinaisia, ja siksi mielenkiintoisia. Äärimmäisen valkoiseen väritykseen taas liittyy kuurouden riski, ja sitä ehkä sietää harkita hetken jalostusyhdistelmiä tehdessä. Äärimmäisen valkoiselle koiralle, samaten kuin päästä valkoiselle koiralle, varmin kumppani olisi sellainen, jolla itsellään on reilusti väriä ainakin päässä korvien ympärillä, eikä silmien päälle ulottuvaa laukkia. Väistyvästi keltaisilla eli beigeillä koirilla taas tätä valkokirjavien kuurousriskiä ei ole, koska niillä melanosyyttejä on ihan normaalisti ihossa ja näin ollen myös sisäkorvassa.

Kaksi äärimmäisen valkokirjavaa ruskeaa espanjanvesikoiraa.

Vasemman puoleisella ruskeaa väriä on vain todella vähän.

1) Värien erot ovat selvimmin nähtävissä pennulla.

• Keltaiset koirat näyttävät pentuna turkiltaan usein selvästi beigeltä. Kaikki keltaiset pennut syntyvät vaaleanpunanenäisinä. Keltaisella koiralla ei ole tummaa läikkää karvassa, mutta sen nahka voi olla tummaa.

• Todella vitivalkoiset koirat (swsw) syntyvät täysin tai lähes ilman pigmenttiä. Iho on vaaleanpunaista ja karva valkoista. Voi olla vaikea erottaa hyvin vaaleasta beigestä. Jos valkoisella pennulla näkyy musta tai ruskea läikkä valkoisessa turkissa, tai tumma täplä muutoin vaaleanpunaisessa nahassa, se on valkokirjava. Yleensä äärimmäisen valkoisella koiralla väriä löytyy ihan viimeiseksi silmien ympäriltä ja korvista tai hännäntyvestä. Kun pikkupennulle alkaa tulla pigmenttiä, se näkyy kirsussa pilkkuina.

• Ruskea koira syntyy ruskeana, karvan väri alkaa vaaleta vasta myöhemmin. Jos ruskealla pennulla ei ole valkoisia merkkejä, sen kirsu on vastasyntyneenä ruskea.

• Myös soopeli on tummimmillaan pentuna. Tummempaa "varjostusta" löytyy varmimmin korvista, selästä ja hännästä. Jos soopelilla ei ole valkoisia merkkejä, sillä on vastasyntyneenä ruskea tai musta nenä. Ruskeasoopeli on hieman vaikeampi erottaa ee-keltaisesta kuin mustasoopeli.

2) Aikuisen ero voi näkyä, kun tarkastelee läheltä karvaa ja nahkaa.

• Keltaisen koiran karva on vaaleimmillaankin luonnonvalkoista. Tummimman keltaista karva on lähes aina korvissa, lisäksi usein selässä tai hännäntyvessä näkyy etenkin lyhyessä turkissa tummempaa sävyä. Vaaleinta väri on jaloissa ja vatsassa, ja yleensä sitä vaaleampi mitä pidempi karva. Nahka on ruskeaa tai harmaata. Koska ee-keltainen koira voi olla myös valkokirjava, nahan väri on varminta tarkistaa selästä hartioiden tienoilta (ei kaulasta, niskasta, mahasta, kuonosta, jaloista, jossa valkoiset merkit usein sijaitsee). Keltaisella koiralla ei ikinä ole turkissaan mustia tai ruskeita läikkiä.

• Äärimmäisen valkokirjavan koiran karva on puhtaanvalkoista, eikä värisävy tummu alhaalta ylöspäin (olettaen toki, että koira on puhdas). Nahka on vaaleanpunaista, vaikka siinä voi olla tummempia pieniä täpliä. Jos karvasta löytyy selvärajaisia tummia täpliä, koira on varmasti valkokirjava.

• Vaalenneen ruskean koiran karvassa on usein harmahtava, beigeä kylmempi sävy. Karva ei ole vitivalkoista, ennemminkin hopeista tai kellertävää. Tummimmillaan ruskean koiran karva on usein silmien ympärillä, korvissa sekä kintereessä ja kyynärpäässä, mutta nämä tummemmat alueet eivät ole samanlaisia selvärajaisia täpliä, kuin valkokirjavalla saattaa olla. Jos koiralla on pitkä turkki, ruskeaa väriä voi joskus löytää lähempää ihoa, sillä aurinko on voinut ehtiä haalistamaan vanhempaa karvaa.

• Vaalean soopelin karva on enimmäkseen kuten keltaisella koiralla, luonnonvalkoista. Kylmempiä ruskean sävyjä voi löytyä korvista tai kasvoista (maski), mutta välttämättä karvan perusteella ei voi ee-keltaista ja soopelia erottaa. Nahka on ruskeaa tai harmaata.

3) Kirsu on tärkeä tunnistusapu

• Keltaisilla koirilla kirsun keskusta on usein vaaleampi kuin kirsun reunat ja huulet, kuva oikealla.