8.1. Satulakuvio
Anna Kokko
Tan-merkeistä on useilla roduilla variaatioina eriasteinen satula- tai manttelikuvio, sekä
"open-faced tanpoint".Satulakuvio ei kuulu A-lokukseen, vaan kyseessä on erillinen geeni, joka vaikuttaa A-lokuksen tanpoint-värityksen eumelaniinialueen laajuuteen. Eli kun klassisella tanpointilla väritys on hyvin selkeärajainen ja pennusta asti laajuudeltaan melko staattinen (katso berninpaimenkoirat alla), vaikuttaa satulakuvioisuuden geeni eumelaniinin muodostumiseen siten, että tumman värin laajuus on suppeampi tai joskus laajempi kuin perinteisellä tanpointilla. Eumelaniinialue supistuu koiran vanhetessa. Pentuna koiria ei välttämättä erota tavallisesta tanpointista, ja värin kehittyminen valmiiksi voi kestää jopa vuosia. Pennuissakin nähtävissä sellainen ero, että ne ns. oikeat tanpointit ovat pentuna melko tummia pienin tan-merkein, kun taas satulakuvioisilla on jo pentuna hieman näyttävämmät merkit. Molemmilla merkit laajenevat iän myötä, satulakuvioisella nopeasti ja laajemmin kuin tanpointilla.Berninpaimenkoiralla on rotuna hyvin homogeeninen väritys. Vasemmalla berninpentu, oikealla aikuisia, koirat eivät ole sukua.
Satulakuvio, jossa tummaa väriä on selän alueella, on tuttu juuri monelta ajokoiralta ja terrieriltä, joko valkoisin merkein tai ilman. Monella terrierirodulla, kuten brasialianterrierillä ja jackrusseleilla, esiintyy myös open-faced tanpointia, eli tanpointtia jonka vaaleat merkit ovat levinneet jonnekin tavallisen tanpointin ja satulakuvion välimaastoon, yleensä niin että poskien ja nelisilmien vaaleat merkit ovat yhdistyneet yhdeksi vaaleaksi naamakuvioksi ja jaloissa vaaleat merkit on nousseet kainaloihin. Molemmat rodut ovat myös valkokirjavia. Vihikoiralla taas yleisin väritys on satulakuvioinen pienellä maskilla, ilman valkoisia merkkejä, mutta rodussa on myös kirkkaita soopeleita.
Vasemmalla satulaselkäinen beagle, oikealla varjostunut soopeli pystykorva. Väritysten ero on aikuisilla koirilla tumman alueen reunojen terävyydessä. Pikkupentuna beaglet ovat mustia laajahkoin tanmerkein, soopelipentu taas on vastasyntyneenäkin lähempänä aikuisväritystään. Kuvat Anna Kokko.
Norwichinterriereillä, australianterriereillä jne. on sekä kirkasta soopelia että satulakuviota. Satulakuvioiset pennut syntyvät tanpointin näköisinä, mutta aikuisena näyttävät soopelilta, jonka selkään on lättäisty musta laikku. Joillakin roduilla puhutaan saddlebackista ("satulaselkä") suppeana satulakuviona, ja erikseen blanketbackista tai blackbackista ("loimiselkä" tai "mustaselkä) laajemmin rungon peittävänä mustana kuviona. Open-faced tanpointia kutsutaan joskus myös sable faced tanpointiksi, eli "soopelikasvoiseksi tanpointiksi", johtuen juuri siitä, että kasvojen kuvio näyttää aikuisella koiralla kovin samalta kuin tummahkolla soopelilla. Rungossa väri on soopelia tummempi ja tasaisempi.
Anna Kokko
Tanpointin vaihtelua edustaa tämäkin kuva vasemmalla, jossa on kaksi mustaa merkkiväristä porokoiraa. Vaikka pennulla onkin rinnassa ja jaloissa laajat valkoiset merkit, näkyy etenkin pään kuvioinnista, että pennun tan-merkit ovat paljon laajemmat kuin vieressä istuvalla aikuisella koiralla. Pennun nelisilmät on suuremmat, ja pennulla posken ja kuonon sivun vaaleat merkit yhtyvät yhdeksi suureksi "kauluriksi". Vanhemmalla koiralla nelisilmät ovat pienet pisteet, korvien sisusta melko tummaa ja leuan ja posken alueen merkit selvästi erilliset ja suppeat.Tan-merkkien laajuuteen vaikuttavan tuntemattoman geenien lisäksi merkkien laajuuteen voi muutamilla roduilla vaikuttaa at/a-genotyyppi, eli tan-merkkinen joka kantaa resessiivisen mustan väritystä.Anna RimppiPerroilla esiintyy vaihtelua tämänkin geenin suhteen. Kuvissa ruskea merkkivärinen perron pentu, ensimmäisissä kuvissa alle luovutusikäisenä ja alemmissa kuvissa yksivuotiaana. Pentuna koiralla näyttäisi olevan laajahkot tan-merkit, joissa on hieman sekaisin ruskeaa karvaa. Sekä ruskea väri että kellertävä feomelaniini on yksivuotiaana jo ehtinyt vaalentua, mutta myös ruskea väri on vetäytynyt suppeammaksi ja tan-väri laajentunut. Kiharan karvan, ruskean värin ja harmaantumisen johdosta kuvio ei erotu kovinkaan voimakkaasti, eikä koiraa helposti erota vaalentuneista ruskeista. Ruskean värin laajuus supistunee vielä koiran vanhetessa.
Kuvat Hanna Lind
