Tekstejä

Alla linkki rukouksen tulostettavaan muotoon (pdf)

Pyhän Kolminaisuuden Elisabeth rukous

Pyhä Kolminaisuuden Elisabet:

Rukous Kolminaisuudelle

Oi Jumalani, Kolminaisuus, jota minä palvon, auta minua kokonaan unohtamaan itseni voidakseni levätä sinussa liikkumattomana ja tyynenä ikään kuin sieluni olisi jo iäisyydessä; älä anna minkään häiritä tätä rauhaa, älä anna minkään kääntää minua pois, oi Muuttumattomuus, vaan vedä minua hetki hetkeltä yhä syvemmälle sinun Salaisuutesi piiriin.

Tyynnytä sieluni! Tee siitä taivaasi, oma rakastettu kotisi, paikka, jossa sinä mieluusti lepäät. Äläkä anna minun koskaan jättää sinua sieluuni yksin, vaan pidä minut läsnä, valppaana uskossani, kokonaan palvelevaisena, heittäytyneenä sinun luovan toimintasi valtaan.

Oi Kristus, rakkaudesta ristiinnaulittu, haluaisin tulla sinun sydämesi kihlaamaksi; haluaisin peittää sinut kunniaan; haluaisin rakastaa sinua ..., haluaisin riutua rakkauteen! Mutta minä tunnen voimattomuuteni, ja niinpä minä pyydän, että pukisit minut itseesi, yhdistäisit minun sieluni sinun sielusi kaikkiin liikahduksiin, että ottaisit minut valtaasi, tulvisit minuun, korvaisit minut itsellesi niin, että elämäni olisi vain sinun Elämäsi säteily. Tule minuun Palvojana, Sovittajana ja Vapahtajana.

Oi ikuinen Sana, minun Herrani Sana, haluaisin jäädä sinun jalkojesi juureen, haluaisin sydämeni alttiiksi voidakseni oppia tuntemaan sinut läpikotaisin ja sitten: läpi kaikkien öiden ja läpi kaikkien tyhjyyksien ja voimattomuuksien minä kulkisin silmät sinussa kiinni, sinun suuren valosi alla. Oi kallis Tähteni, lumoa minut niin, etten enää koskaan pääse ulos sinun säteilysi kehästä.

Oi kuluttava Tuli, oi rakkauden Henki, laskeudu minuun ja tee minun sielustani kuin Sanasi ihmiseksi tulo, jotta olisin Pojalle ylimääräinen ihmisyys, jossa hän uudistaa koko salaisuutensa rikkauden. Ja Isä, kumarru luomistasi vähäisimmän puoleen, varjoa häntä ja näe hänessä ainoastaan oma rakas Poikasi, johon olet mielistynyt.

Oi minun Kolmeni, oi minun Kaikkeni, minun Autuuteni, loputon Yksinäisyys, Äärettömyys, johon minä eksyn, jonka käsiin minä jättäydyn kuin saalis. Kätkeydy minuun, jotta minä tulisin kätketyksi sinuun – ja minä odotan sitä päivää, jona minä kirkkaudessasi tutkin sinun suuruutesi kuilua.

Suomennos: Tuomo Lahdelma

Alla linkki runon tulostettavaan muotoon (pdf)

Tunnen lähteen

Pyhä Ristin Johannes

LÄHDE

Tunnen lähteen, joka pulppuaa esiin ja virtaa,
vaikka on yö.
Tämä ikuinen ja salainen lähde,
tiedän hyvin, missä sen kätköpaikka on,
vaikka on yö.
Elämäni yön pimeydessä minulla on usko
joka tietää tämän lähteen,
vaikka on yö.
Sen alkuperää en tunne; sillä sitä ei sillä ole.
Mutta tiedän, että kaikki oleva saa siitä alkunsa,
vaikka on yö.
Tiedän, ettei voi olla mitään kauniimpaa,
että taivas ja maa siitä juovat,
vaikka on yö.
Tiedän hyvin, että se on pohjaton syvyys
ja ettei kukaan voi kahlata sen poikki,
vaikka on yö.
Sen kirkkaus ei ole koskaan himmentynyt
ja tiedän, että siitä kaikki valo saa syntynsä,
vaikka on yö.
Tiedän, että sen vedet virtaavat niin runsaina
että ne huuhtelevat tuonelaa, taivaita ja kansoja,
vaikka on yö.
Puro, joka syntyy tästä lähteestä,
tiedän, että se on yhtä avara ja voimakas kuin lähde itse,
vaikka on yö.
Tiedän, ettei kumpikaan näistä molemmista,
joista virta johtaa juoksunsa, käy sen edellä,
vaikka on yö.
Tiedän hyvin, että ne kolme ovat yhtä ainoaa elävää vettä
ja että toinen saa alkunsa toisesta,
vaikka on yö.
Tämä ikuinen lähde on kätkössä tässä elävässä leivässä
antaakseen meille elämän,
vaikka on yö.
Se kutsuu luokseen kaikki luodut
ja ne tulevat ja juovat sitä vettä pimeydessä,
sillä on yö.
Tämän elävän lähteen jota halajan,
näen tässä elämän leivässä,
vaikka on yö.

Suomentaja on todennäköisesti runoilija Lasse Heikkilä (1925-1961), joka luki Ristin Johanneksen runoja. Heikkilä tunsi Studium Catholicumin dominikaanit. Runo on julkaistu dominikaani-isien Documenta-aikakauslehden numerossa 68:2.