Sattuipa kerran...

Kielikoulussa kauan kauan sitten
Silloin kun olin nuori, noin 7-vuotias, meitä oli monta samankaltaista, Saksassa asuvaa, lasta. Meillä oli suomalaiset vanhemmat ja kaikki olimme tulleet asumaan Saksaan. Aina perjantaisin tulimme tunniksi Berrikselle. Olimme väsyneitä pitkän viikon jälkeen. Mutta...Berriksellä oli hauskaa, leikimme, puhuimme suomea, tapasimme kavereita, söimme pullaa ja juhlimme yhdessä. Muistan munkit ja rosetit, ihania. Virpomisvarpu tehtiin ja vappuhuiska.
 
Suomeksi kirjoittaminen oli hankalaa, olimmehan juuri oppineet kirjoittamaan saksaksi. Silloin kirjoitimme joka viikko sanelun, jotta taitomme parantuisi. Laskimme aina virheet - niitä saattoi olla joka sanassa vähintään yksi - meille kaikille se oli yhteistä, ja hauskaa oli silti.
 
Nyt melkein 40 vuoden jälkeen vien poikaani kielikouluun, hänen kavereillaan on kaksikieliset vanhemmat. Tunnin aikana ehdin käydä kahvilla. On kivaa vaihtaa ajatuksia suomeksi perheäitien tai -isien kanssa. Kaikilla on erillainen tausta.
Minna


Las
tenteatteri kielikoulussa

Kielikoulu sai tammikuussa 2011 vieraakseen lastenteatterin Suomesta. Sanna Sandberg ja Emil Hietanen Vaasasta esittivät meille näytelmän Vieraanvaraista. Näytelmä käsitteli 7-vuotiaan Milli-tytön ongelmaa: Millin äiti oli hiljattain kuollut ja nyt Millin olisi muutettava isänsä kanssa toiselle paikkakunnalle. Milli ei halunnut muuttaa. Millin nukkuessa (tai unessa) hänen huoneeseensa tunkeutuu Zulak-maasta kääpiö, joka ryöstää Milliltä tämän äidin vanhan päiväkirjan. Milli lähtee seuraamaan kääpiötä Zulakiin. Hänelle selviää, että Zulakissa on kuningas, joka on säätänyt niin, että maassa paikat vaihtuvat koko ajan. Zulakilaiset ovat asiasta stressaantuneita. Millin äiti oli eläessään myös vieraillut Zulakissa ja tehnyt peräti kartan muuttumisesta, siitä missä järjestyksessä paikat kiertävät, sillä siinä oli olemassa järjestys. Kääpiöt halusivat äidin päiväkirjan, jotta näkisivät sieltä muuttumisjärjestyksen. Ja niin käykin. Millin yllätykseksi päiväkirjasta löytyy avain Zulakin paikanvaihdoksille ja asukkaat kuulevat ratkaisun. Milli saa äitinsä päiväkirjan takaisin ja voi palata omaan sänkyynsä. Kun hän on omassa huoneessaan, on aamu ja isä pyytää Milliä pakkaamaan ja lähtemään. Se tuntuukin Millistä nyt yhtäkkiä ihan hyvältä ratkaisulta. Hänelle oli Zulak-yön aikana selvinnyt, ettei hänen muuttonsa paikkakunnalta toiselle niin suuri juttu ollutkaan. Ja hän voisi tulla aina käymään vanhalla kotipaikkakunnalla.

Vieraanvaraista

Se oli ihan hienoa kun minä siitä Millistä tykkään. Minä en noin paljon siitä Hermannista tykännyt. Minä muistan sen viisaan puun. (Annika 7 v)

Kirje Millille

Milli, sinun näytelmä oli kiva. Ja missä sinä opit ton kaiken? Ja minun mielestä sinä olit siinä näytelmässä

aika rohkea. Se viisas puu oli aika hassu kun se oli niin pieni että sitä viisasta puuta ei näe. (Hanna 7 v)

Vieraanvaraista

Tyttö nimeltä Milli joutuu paikkaan nimeltä Zulak, koska hän teki kolme peräkkäistä kuperkeikkaa kääpiön perään, joka ilmestyi hänen huoneeseen. Zulakissa vaihtuu aina paikat niin että siellä eksyy helposti, näin tapahtui Millille.

Tarina on aika hyvä, koska se on aika mielikuvituksellinen ja että Zulakissa vaihtuu aina paikat. Minä muistan hyvin banaanit jotka maistuvat karamellilta ja suklaalta ja vielä pikkuriikkisen viisan puun. (Jonathan 11 v)


Kuvaus:
Vieraalla maalla

Maan nimi on Feron ja siellä on paljon vulkaaneja ja lämpötila on yli 50 asteen. Maassa asuu nopeita tulihenkiä ja löntystäviä liekkikuonoja sekä muita erilaisia kuumaan ilmaan sopeutuneita olentoja. Siellä kasvaa tuliyrttejä ja punasammalta. Feron on erittäin meltallipitoinen maa, jossa muodostuu erilaisia kristalleja ja metalleja, niinkuin vaikka punainen hehkuva zluoristal (kristalli) ja vahva roniston. Harvinaisin metalli on vihreän värinen dragoniitti, jota löytää vain syvältä vulkaanin uumenista. (Jonathan 11 v)

Comments