Ostajan opas
Huomion arvoista on että tämä on kirjoittajan oma näkemys ja perustuu pääosin luettuun ja joissain määrin itse koettuun. Ohjeet eivät tee sinusta mestaria, mutta ehkä auttavat katsomaan oikeaan paikkaan mahdollista D:n ostoa suunniteltaessa. Jos mahdollista, ota Citroen asiaa osaava harrastaja-toveri mukaan. Esson Volvo- ja Mersumiehet eivät lähtisi kuitenkaan. Ole avoin ja ennakkoluuloton. D-mallit ovat hauraita design esineitä.
Ruoste rakastaa ranskalaista peltiä.
Älä tee kuten minä vaan osta niin ehjä ja ruosteeton yksilö kuin on mahdollista, tai valmistaudu hankkimaan hitsaajan pätevyys.
Jo tehtaalla D mallin syövereihin jäi peltipintoja joihin edes pohjamaali ei ylettänyt. Myöhemmissä malleissa tätä parannettiin, mutta siitä huolimatta jos perusteellinen ruostesuojaus on jäänyt täysin väliin, ei D:lle voinut ennustaa kovin pitkää säilymistä Suomen suolakylvyissä. Jos yksikään D:n aiemmista omistajista on missään vaiheessa ruostesuojannut Kissansa, joko kaupallisella, jäte- tai teräketjuöljyllä ja parhaassa tapauksessa säilyttänyt autoaan sisällä, on mahdollista että runko ei ole ihan mätä.
Jos auton sivuikkunassa on ruostesuojauksesta kertova tarra voi ainakin jossain määrin olettaa että kyseinen ikkuna on ollut sellaisessa autossa jossa käsittely on tehty kerran =). Toki jos tiedät että aiemmin autoon on tehty peltitöitä, se auttaa asiaa. Mutta vain jos ne on tehty kunnolla. Muussa tapauksessa kyseessä voi olla pommi. Jos haluat olla mahdollisimman varma niin edelleen, osta niin hyvä yksilö kuin mihin on varaa.
Jos kuitenkin uskaltaudut jatkamaan, on muutama tärkeä paikka katsottavana.
Älä anna pintapeltien hämätä! Ne voivat olla ehjän ja hyvän näköiset, jopa upeat, vaikka itse auto olisi huonokin. Auto saattaa jopa olla museoitu olematta silti hyvä. Tämä siksi että jokaisen pinta pellin voi helposti irrottaa ja autolla voi silti ajaa. Mikään pintapelleistä ei ole kantava joten olennaiset ruosteviat ovat rungossa. Siellä mikä jää jäljelle kun kaikki lokarit, ovet ja luukut otetaan pois...
Ottamalla lattiamatot ylös pääset näkemään missä kunnossa DS-ehdokkaasi on. Jos mattojen alta paljastuu maalattua ja ehjää peltiä nurkasta nurkkaan, on se hyvä merkki. Jos sen sijaan sivupalkkien, moottoripatin ja lattian väri on repaleisen ruskea, on tiedossa peltitöitä. Tästä ja muista paikoista josta runkoa näkee, pitänee aina aloittaa. Seuraavassa on kuitenkin jatkotutkimukselle muutamia vinkkejä.
Ovea kohden kulkiessa vastaan tulee ensimmäinen riskipaikka, tunkin korvake ja jonka takaa alkaa pitkittäinen kotelomallinen runkopalkki.
Esimerkkimme kuva on oikeanpuoleisesta tunkinkorvakkeesta, lokasuojan alta. Jos se on tämän näköinen, on myös etulattia melko varmaan ruosteessa eikä A-pilarin seutukaan liene ehjä.
DS mallissa etulattia voi olla kaksikerroksinen. Tarkoittaa sitä että siinä on kaksi lattiapeltiä pällekkäin. Tämän tarkoitus on ollut jämäköittää lattiaa ja antaa lisää äänieristystä. ID mallissa tällaista ei ole.
Ruostuminen voi olla alkanut myös yläkautta sillä peltien väliin jää helposti lehtiä ja muuta roinaa pitämään peltiä kosteana. Myös katon reunan kautta sisäkautta alaspäin valunut vesi aiheuttaa ajan kanssa lattiavauriot. Katso myös etuikkunan ympäristö ylhäältä alas saakka. Etuikkunan kehys on erittäin herkkä ruostumaan. Kattoa vasten oleva "hylly" kannattaa kopeloida tarkkaan mahdollisten ruosteiden varalta ja kannattaa tökkiä myös häikäisysuojien kiinnitysten kohdalta.
Lokarit siis ensimmäisenä pois. Etulokasuoja lähtee avaamalla 14 mm pultin lokasuojan etupäästä, alumiinisen poikkipalkin pienet 8 mm pultit ja pyöränaukosta, puskurin takapuolelta pultti (jos on). Alta paljastuu massiivinen runkopalkki. Kone lepää kuin kehdossa kahden palkin välissä. Renkaan takana oleva pelti on suojapelti. Mikäli mahdollista, irrota sekin. Se on kiinni muutamalla ruuvilla ja 8 mm pultilla. Sen alta paljastuu vasta runkoa sekä, varsinkin kuljettajan puolelta, hydrauliikkaa. Jo täältä silmämääräisesti voidaan todeta yleinen kunto. Putket ovat useinmiten ruosteisen näköiset ja monasti vielä massalla peitelty. On hyvä jos täällä on kuivaa eikä näkyvillä ole kovin omatekemiä virityksiä.Sieltä löytyy myös etujousitus. Päällimmäisenä näkyy keräilypussi, jolle ylimääräinen, männän välistä pusertunut LHM öljy kerätään paluukiertoon. Se ei saa olla rikki tai märkä.
Takalokasuojat lähtee avaamalla yksi 14 mm pultti lokasuojan takaa. Lokasuoja lähtee sitten vetämällä pois. Koputtele takarenkaan ympäristöä. Varsinkin C-pilarin alaosa ja hattuhyllyn aluset. Nämä paikat on usein jo kertaalleen hitsattu.
Vielä takamatot ylös ja takapenkin selkänoja ja istuinosa irti.Jos mahdollista, irrota takapenkin alta paljastuva iso peitelevy. ------------>
Sen alla on bensatankin kotelo ja mahdollinen yllätysten paikka. Tankin alle ei juuri näe, mutta tarkkaan kurkkimalla voi nähdä jotain.
D mallissa erityisen arka paikka on kuitenkin juuri rungon takapää. Myös sivukotelot molemmista päistään on tutkittava tarkkaan.
Kurkkaa takakontin perällä olevan pellin alle. Se on kiinni neljällä pienellä pultilla ja saa auki aika helposti varsinkin kun takapenkki on purettu pois. Penkki lähtee ilman työkaluja joten on pieni vaiva. Takapenkin takana saattaa olla myös takalämmitin joka vaatii jo vakavampaa purkamista. Tällöin pitää tyytyä tutkimaan lattiaa takaluukun kautta.
Sen alla on kallistuksenvakaaja ja hydrauliputket oikealle takajarrulle ja jousitukselle sekä vasemman takajousituksen paluuputki, mutta tarkasta lähinnä kotelon ruostetilanne. Jos tämä osasto on pahasti ruosteessa, on bensatankin ja takapaksin välinen alue varmasti ruostunut ja on erittäin työläs korjata. Ja jos siis mahdollista avaa viimeistään nyt aiemmin mainittu takapenkin alla oleva peltinen levy. Sen alla on siis bensatankki ja sen alla voi olla ruosteen pesä jos sinne on päässyt vettä, esim takapaksin kautta... Takapaksin pohja viettää kätevästi eteenpäin joten pahasti risa takakontin kannen tiiviste voi kieliä ongelmista.
Katso vielä kynnyskotelot, ihan sieltä alapuolelta. Siellä on alunperin paikoitellen kolmekin peltiä päällekkäin pistehitsattuna (kts. kuva) ja imee kosteaa kuin sieni jos ei ole koskaan suojattu kunnolla tai jos auto on tulvinut vedestä, aivan kuten omani josta kuvat ovat. Muuten pohja on tasainen ja näyttää vauriot nopeasti jos massaa vähän rapsuttelee... DS mallissa on usein vielä paikoillaan helman alla koristepellit. Ne on alumiinia tai rosteria ja voi olla keljut irroittaa jos ruuvit on ruosteessa. Mutta tämä kannattaa ehdottomasti jos mahdollista... Sen alla on vasta se kantava palkki. Koristepeltejä koputtelemalla ei voi muuta todeta kuin että ne on siellä ja ovat alumiinia... ID malleissa näitä ei ole jollei niitä ole jälkeenpäin lisätty. ID saattaakin olla useammin paremmissa pelleissä.
Nyt voikin sitten tutkia miten pahat ovet ovat alareunoistaan. Ne yleensä AINA ovat, vaikka näyttäisivätkin päällepäin hyviltä. Oven alareuna ottaa vastaan suoraan renkaista pöllyävän moskan. Ne on yleensä puhki ja kaipaa huomiota. Näissä voi olla myös usein tökerö popniittikorjaus, jolloin oven alareuna on vaihdettu ehjästä, lyöty popparilla kiinni ja ehkä hepattu parista kohtaa. Kraateri täytetään PlasticPaddingilla ja voilá, aikapommi on valmis.
Kannattaa kurkata ovipahvin taakse. Sieltä näkee helposti mahdollisten popniittien takapuolet. Niitä ei kuuluisi siellä näkyä koska Citroën ei käyttänyt pop-niittejä kuin mallikilpien kiinnittämiseen.
Nämä jos on suunnilleen kunnossa, voi lopullakin autolla olla toivoa. D:hen saa valmiita korjauspeltejä niin, että sen voi rakentaa melkein kokonaan uudelleen (vaatii hieman varakkuutta/viitseliäisyyttä tosin). Olen nähnyt kuvagallerioissa myös, että esim. koko rungon peräosa vaihdetaan ehjempään toisesta autosta. Saatavana on jopa kokonaan uusia rungon takaosia joten rahakkaimmilla ei ole siinä mielessä ongelmaa. Jos paalua riittää, voit tottakai tilata uuden sinkityn rungon.
Sähköt ovat samanlaiset kuin muissakin aikalaisissaan. D:ssä on kuitenkin hintaluokkansa autoksi tyypillisesti enemmän johtoja kuin vaikkapa Jaltassa. Hommasta tulee mielenkiintoista jos myöhemmät omistajansa on tehneet omia (ovelia) ratkaisujaan. Parahultaisesti puristellut Abicot, hyppylangat ja ryöstöliittimet ja kotikutoiset radioasennukset eivät ainakaan helpota sähköjen toimintaa ja onkin hyvä idea printata oman autonsa sähkökaavio ja suorittaa ylimääräisten kytkentöjen pois raksiminen. Paras tulos tulee kun palauttaa sähkö ensiksi kuvien mukaisiksi ja vasta sitten alkaa etsimään ongelmien lähdettä.
D-malliin löytyy täydelliset huoltomanuaalit netistäkin. Sieltä löytyy siis myös sähkökuvat eri vuosimalleihin. Kts. täältä. Jos pikkurahasta ei ole kiinni voi tilata johtosarjoja valmiina jolloin tietysti homma helpottuu.
Tämä on kuitenkin vastaavanlainen ongelma kaikissa vanhoissa autoissa eikä Citroen niistä eroa. CRC:tä ja ahkeraa puhdistamista niin kaikki saa kyllä toimimaan. Näitä Citroen tyyppisiä pyöreitä liittimiä saa muuten uusinakin... Katso täältä.
Mutta ennen kaikkea, jos vain suinkin voit pelastaa yhden Ison Kissa, TEE SE! Se jos mikä on kulttuuriteko.
Pääset helpoimmalla jos löydät hyvän yksilön, tai hankit parhaan minkä raaskit ostaa. Mutta jos löydät ladosta nuukahtaneen yksilön, ei sitä tulisi hyljätä vaan ottaa rohkeasti työn alle! Riippumatta siitä onko kyseessä ID19 vai DS23 ie Pallas.
Näitä ei ole liikenteessä enää kuin reilusti alle 80 kpl joten voi olla ihan hienokin kokemus, kuten itselläni, hommata pari peltivasaraa ja MIG ja opetella. Se ei ole niin vaikeaa =)
Kastopa vaikka täältä: www.allmetalshaping.com ja www.metalshapingzone.com
Ja löytyy niitä tekijämiehiäkin vielä, jos työkaluista saa itselleen vain rakkuloita ja haavoja.
Ylläolevan kuvan takaovi oli aika entinen mutta tein siitä korjauspaloja hyödyntäen lopulta oven.
Jos ovipahvien takana ei ole pellin aukkojen kohdalla suojamuoveja ja sivuikkunoiden ulkopuoliset tiivisteet on rikki, ovat kierot ja homeiset ovipahvit selvä indikaattori siitä että ovi on toiminut vesisäiliönä sateen jälkeen. Ovien alareunassa pitäisi olla reiät vedenpoistoa varten.
Lokasuojat on sitten samaa k(a)uraa kuin missä tahansa autossa. Kaaret, helmat, lamppujen ympärykset...Tosin Citikassa niitä on kivempi korjata kun ne voi ottaa helposti irralleen ja hitsailla rauhassa talven aikana. Yleisesti voi sanoa että täysin ehjiä lokasuojia (taikka ovia) on melkein mahdotonta löytää Suomesta käytettyinä. Jopa "hyvä" tarkoittaa käytännössä sitä että jotain paikkausta pitää tehdä. Lokasuojia saa myös uustuotantona, jopa pvc muovista tehtyinä. Kokonaisia ovipeltejä saa myös tilattua kuten myös ovirunkojen korjauspaloja. Niillä ovista saa suht vähällä vaivalla priimat.
Takalokasuoja on niin yksinkertainen rakenne että sen luulisi pysyvän kunnossa. Se vaan on niin että koska se peittää koko renkaan on se myös aina kurainen ja märkä. Puhumattakaan siitä että DS malleissa on käytetty koristelistoja, jotka ovat kiinnitetty nipsukoilla pellistä läpi. Se on yhtäkuin tervetuloa ruoste. Sama pätee myös oviin. Niissä saattoi olla kaikkiaan kolmet listat. Meinaa sitä että ne on ruostuneet kokonaan. ID mallit voivat olla siinä mielessä parempia.
Jos on käynyt tuuri on autosi varustettu sisälokasuojilla, Niitä ei tehtaalta lähtenyt vaan lienee suomalainen keksintö, on todennäköisesti säästänyt monta arkaa paikkaa ruostumiselta.